Iin Röyttä puutavaran lastaussatamana

Iin Röyttä on 56 hehtaarin suuruinen saari Perämeressä Iin edustalla noin 40 km Oulusta pohjoiseen. Mantereelle, Iin Praavannokkaan saarelta on noin 4 kilometriä. Saari on melko nuori. Sen korkein kohta ulottuu runsaan viiden metrin korkeudelle merenpinnasta. Vielä 1870-luvulla Röyttä merkittiin merikortteihin kolmena erillisenä saarena. Röytän eli nykysuomeksi riutan rinnakkaisnimenä käytettiin 1900-luvun alkupuolelle saakka nimeä Papinkari. Nykyään nimeksi on vakiintunut pelkkä Röyttä.

Siuruan höyrysaha-osakeyhtiö oli ensimmäinen yritys, joka alkoi hyödyntää Röytän saarta sahatavaran lastaustoiminnassa. Toiminta jatkui koko yhtiön olemassa olon ajan eli vuodet 1882-1891. Sahalla valmistettu vientisahatavara hinattiin ensin lauttoina Röyttään ja sitten puhdistettiin, loppukäsiteltiin, lajiteltiin ja varastoitiin siellä odottamaan laivausta. Laivoja kävi Röytässä alkuaikoina harvakseen, yleensä viidestä kymmeneen purjehduskautta kohden. Laivoista suurin osa oli ulkomaalaisia. Niiden määränpäänä oli tavallisesti Saksa tai Englanti.

Tarkkoja lukuja 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun Röytästä laivatun sahatavaran määrästä ei ole saatavissa. Vuotta 1890 voidaan tarkastella keskivertovuotena, jolloin viennin määrä oli melko vaatimaton, mutta sen rakenne vastasi kuitenkin keskivertoa. Tällöin Röytässä kävi kuusi englantilaista laivaa, jotka ottivat kaikki kuormakseen lankkuja, lautoja ja polttopuuta. Yhteensä laivat lastasivat noin 147 000 kappaletta erikokoisia lautoja ja lankkuja sekä noin 600 m3 polttopuuta. Muuntamalla ja lankkujen keskikoolla mitaten saadaan tulokseksi, että Röytästä lastattiin laivoihin runsaat 2200 m3 (keskimäärin vajaat 400 m3/laiva). Tässä vaiheessa ja myös 1900-luvun alkupuolella laivaustoiminta työllisti noin sata henkeä kerrallaan.

Vuonna 1924 Röytässä kävi 41 alusta toukokuun puolenvälin ja joulukuun alun välisenä aikana. Maalismaa Oy lastasi näistä 21 kappaletta ja Ab Uleå Oy loput. Suosituimmat vientiartikkelit olivat laudat ja lankut. Keskimärin laivat lastasivat noin 1000 m3. Keskimäärin Röytässä lastattiin 1920-luvulla vuosittain 40 000 m3 puutavaraa, kun määrä 1800-luvun lopulla oli 5000 m3 tai vähän yli. Lähialueilla vilkkaampia satamapaikkoja olivat vain Kemin-Tornion satamat sekä Oulun Toppilan satama. Liikennöinti Röytässä oli kasvanut niin paljon, että 1930-luvun alussa Röyttä sai oman luotsiaseman.

Vuosina 1930-1933 toteutettiin Röytässä mittava rakennusohjelma. Silloin rakennettiin viisi kappaletta aallonmurtajia, laituri ja työntekijöiden asuinrakennukset. Puutavaran varastointi- ja laivaustoiminta loppui Röytässä suurimmilta osin vuonna 1965. Vuonna 1964 Röytässä kävi kolmetoista ulkomaista alusta, niistä kymmenen saksalaisia. Ne lastasivat yhteensä 80 000 m3 pyöreätä puutavaraa.

Viimeiset laivat lastasivat Röytässä syksyllä 1969. Viimeiset kolme laivaa olivat hollantilaisia. Viimeiseksi lastatun aluksen nimi oli m/s Eendracht. Nykyään Röyttä on virkistyskäytössä. Uusi suoja- ja vierasvenesatama rakennettiin Röyttään vuosina 1993-1994. Luotsirakennus, Luotsila, toimii Metsähallituksen vuokrakämppänä.
(Lähde: Kari Alenius, Joni Skiftesvik. Iin Röyttä. Laivoja ja Ihmisiä. Metsähallitus 1996.)

Tekstin on Iin kunnan verkkosivuja varten valmistanut ja muokannut lähdeaineistosta Mauri Hietala (2001-2002).