Lohi ja terva

Iin tärkeimpiä kauppatavaroita oli tietenkin lohi, joka Oulusta välitettiin edelleen Tukholmaan. 1800-luvun vaihteessa Oulun kauppaseura lähetti erityisiä lohenahtaajia Iin Haminan markkinoille huolehtimaan lohen ja siian kunnollisesta lähettämisestä. Tervakauppa oli myös kokonaan Oulun tervaporvarien käsissä. Oulun kauppaseuran eräässä pöytäkirjassa v. 1829 kerrotaan, että Iijokivarren talonpojat olivat ikivanhoista ajoista keväisin heti jäiden lähdön jälkeen tuoneet lautoillaan tervan Iin markkinoille, jotka pidettiin Iin Haminassa ja jonne Oulun porvarit tavaroineen saapuivat. Markkinoilla ylimaan talonpojat myivät tervan ja lautanpohjat kauppamiehille, joilta olivat saaneet ennakkomaksun.

1800-luvun lopulla emme voi enää puhua lohimarkkinoista, sillä Iin haminalaiset itse olivat alkaneet välittää lohta suurimpiin asutuskeskuksiin: Helsinkiin, Tukholmaan ja Pietariin. Lohi suolattiin Iissä ja lohta kuljetettiin esim. jähdeillä ja varsinkin siipilaiva Alussa ja Vellamossa Ouluun kesäisin, mutta paljon yleisempiä olivat talviset lohenkuljetusmatkat. Vanhat tunnetut lohenkuljettajat Frans Veijola, Matti Liedes ja Kalle Räinä kävivät monet kerrat talvessa hevosillaan viemässä lohta, taimenta, siikaa, nahkiaisia ja poronlihaa Ouluun ja Helsinkiin, jossa oli kalastusyhtiön oma tavaranvälittäjä. Monesti vietiin suolattua lohta tiinussa ja sammioissa Kuopion talvimarkkinoille, jonne oli saapunut ostajia aina Pietarista asti, ja kävipä joskus pietarilaisia lohenostajia Iinkin markkinoilla. Myös ellalalaiset, jotka asuivat lähellä Haminaa, kävivät jähdeillään (jähti=iiläinen purjealus) usein Pietarissa.

(Lähde: Viljo Nissilä: Iijoen varrelta. Vanhaa Haminaa, jokisuun kalastusta ja 1800-luvun sivistyneistöä).